Annelundsparken,Stadsparken ja Sinnenaspark.

Suomen vieraille täytyy näyttää mitä meillä täällä Boråsissa on viimesien vuosien aikana muuttunut. Menimme Annelundsparkille.

Pionit kukkivat siellä parhaimmillaan,

sinne oli myös tehty hauska leikkipaikka lapsille.

Kiertelimme puistossa ja sitten laskeuduimme alas kaupungille.

Algotsin eteen oli pystytetty tämä valehtelija,Pinokkio.
Sitä sitten piti kuvata. paljon oli tämän patsaan pystyttämisesta keskustelua, Boråsilaiset olivat sitä vastaan.
Nyt se kuitenkin seisoo tässä ylpeänä.
Patsaan edestä näkymä Boråsin pääkadulle Alle'gatan.
Oli niin kuuma päivä että menimme kiireesti takaisin Anneludpuistoon. Levitimme viltin Jalavan alle ja joimme kahvit. Sitten siinä loikoillessani katselin ylös taivaalle.
ja nämä kuvat tarttuivat purkkiin.
Katse puitten juurelle. Mikäs siellä rapisee?
Kyyhkysellä on syönti käynnissä.
Etsii,
etsii
nyt taisi löytyä syömistä.
Mutta mitä puunhalaajia täällä näkyy? Ihan on tuttuja.

Sitten näytimme heille vielä kaupungin puiston. Siellä olikin paljon väkeä, sillä oli torstai ja

Boråsissa on kesäisin joka torstai-ilta joku orkesteri puistossa ja isolla torilla "Talangjakt".

Näkiväthän suomen vieraamme Boråsin nuorisomuotia, ja samalla mekin, sillä emme ruukaa kaupungilla useinkaan käydä iltasin.

Oli sitä vaikka minkälaista tossun kuluttajaa, niinkuin suloseni ruukaa sanoa.

Sitten matkasimme vielä Sinnenasparkiin. eli suomennettuna Aistienpuistoon.

Nyt on sitten näkö-, kuulo- haju- ja makuaistit tyydytetty ja ajetaan kotia.

Ihan hauska elämys.

Retki Guldsmedsgårdens Ljung:iin, pionimaalle.

Torstai aamuna pakkasimme fikakorin ja lähdimme suomenvieraiden kanssa retkelle.

Ajoimme Pionisatumaahan. 2 hehraaria pionia oli Herman Krupke istuttanut vuodesta 1958 alkaen.

Kyllä oli paljon silmäruokaa. Oli tosi monta lajia. tässä laitan vain muutamia.
Tähän pioniin ihastuin heti. Mikä väri!!!.





Sisareni on ihmeissään.
Kauniita ovat sekä edestä että takaa.


Suloseni Paulin kanssa siellä ihailevat.
Itse isäntä tässä. Häneltä sain pionikinpun siitä hyvästä kun tarjosin hänelle mustikkapiirakkaa, jota meillä oli eväskorissa.
Tässä sitten joimme kahvit katselemisen päätteeksi.
Tämä erikoisuus on puutarhan kallein.

Ei siellä ollut kuin 350 erinimistä pionia, toin toistaan kauniimpia.

Matkalla kävimme myös tyttäremme luona kahvilla.

Varjoa piti hakea kun oli niin lämmintä. Ihanan päivän päätteeksi maistui taas kahvit.

Tässä kaikki tyytyväisinä varjossa.

Virsi 525:3

Yhtä pyydän Vapahtaja,

tänään yhtä pyydän vain:

Näytä yhden päivän matka,

askel, jonka tänään sain.

Keiden kanssa, mihin suuntaan

polku tänään avautuu?

Millä tavoin Isän tahto

meissä tänään tapahtuu?

Ihanaa viikonloppua sinulle koka käväiset sivullani.!

♥Sylvi

Dädesjö vanha kirkko.

Matkamme kääntyi kotia päin, mutta käymme vielä matkalla Dädesjön vanhassa kirkossa.

Keskellä kaunista Smålantia seisoo valkeaksi kalkittu kirkko , fantastisine seinä- ja kattomaalauksineen jotka on 1200-luvulta.

Tänään sitä pidetään yhtenä kiinnostavampina keskiajankirkkoina, Katto- ja seinämaalauksien takia.

Tässä kattomaalaus joka kertoo paistetusta kukosta joka kertomuksen mukaan tuli eläväksi ja huusi : Jeesus on syntynyt.

En av målningarna föreställer undret med den stekta tuppen, som enligt legenden blev levande under en måltid och utropade: Kristus är född!

Den rasande kung Herodes befallde då att drängen Staffan, som vittnat om att frälsarens födelse, skulle gripas samt att alla förstfödda gossebarn skulle dödas.

Foto: Bengt A Lundberg

Kävimme kirkon sisällä ja näimme että katto oli täynnä maalauksia raamatun tapahtumista-
On ihme että kirkko on jäljellä. 1700-luvun lopulla oli kirkko liian ahdas suurentuneelle seurakunnalle. Uutta kirkkoa alettiin rakentamaan lähelle vanhaa 1793.

Seurakunta päätti että kivimateriaalia otetaan vanhasta kirkosta uutta rakentaessa.

Alkoivat purkaa kuoria ja sakaristoa. Mutta ennenkuin lekalla ehtivät hävittää koko kirkon ,päättivät pitäjänkokouksessa nopeasti että osa, mitä ei vilä keretty hävittää saisi jäädä paikalleen ja saisi olla työkaluvarastona.

Rakennus unohtui 100 vuodeksi. Eräänä kesäpäivänä v. 1905 vieraili eräs Lundin professori varastossa ja suurella mielenkiinnolla tutki rakennusta.

Löysi keskiaikaiset kattomaalaukset jotka oli jäljellä katossa.

Kirkkorakennus huomattiin niin ainutlaatuiseksi ja historiallisesti arvokkaaksi että valtio otti sen omistukseensa ja säilytettäväksi.

Dädesjö gamla kyrka

Mitt i det natursköna Småland ligger den vitkalkade medeltida kyrkan med sina fantastiska vägg- och takmålningar från 1200-talet. Idag anses den vara en av landets intressantaste medeltidskyrkor, främst för de unika tak- och väggmålningarna.

Suloseni latasi kameran automaatille ja juoksi kuvaan mutta ei kerennyt kuin puoliväliin niin kamera laukesi. Oli meillä siinä nauramista kerrakseen.

tässä ruotsiksi kirkosta.

Det är nästan ett under att den lilla kyrkan finns kvar. I slutet av 1700-talet var den gamla kyrkan för trång för den växande församlingen. En större och modernare kyrka började uppföras år 1793 på synhåll från den gamla. Församlingen bestämde att stenmassorna från den gamla kyrkan skulle återanvändas för att bygga den nya.

Rivningen påbörjades och koret och sakristian revs. Men innan man med släggor hann förstöra hela kyrkan, bestämde sockenstämman hastigt att den del som ännu inte hade rivits skulle få stå kvar och användas som magasin för bland annat redskap och säd. Byggnaden föll i glömska i nästan 100 år. En sommardag år 1905 besöktes magasinet av en Lundaprofessor, som med stort intresse undersökte byggnaden närmare och kunde konstatera att det var den medeltida kyrkobyggnaden. Han fann att trätaket med sin medeltida målningsdekor ännu fanns kvar. Kyrkobyggnaden ansågs nu så unik och historiskt värdefull att staten tog över ägandet för att rädda kyrkan från ytterligare förfall.

Joimme kahvit pihalla ja sitten jatkoimme matkaa koiin. Ennen lähtöä tässä suunittelemme Lähetyslounaan tekoa, sunnuntaiksi.

Lisää tietoa kirkosta löytyy netistä.

Mielenkiintoinen matka.

Kiittäen matkaseuralaisia Sylvi

Telegorgs Slott

Tänne tultiin sitten seuraavaksi, Satu Linna joka sijaitsee VäxössäGrevinnan Bonde upplevde märkliga ting när familjen ägde slottet

trodde dock aldrig på spöken, däremot på troll

Dörrar öppnas av sig själv. Steg hörs på parketten i slottets salar. Ljud från tomma intet låter tala om att något finns där. Slottets troll vakar.

Täällä linnassa sitten söimme lihapaistia, perunoitten kera ja kahvit joimme suklaa palan makeuttamana. Sitten sitä taas jaksoikin jatkaa matkaa. Katsompa ensin alas täältä ylhäältä.
On kaunis puutarha linnan ympäri. Azaleat tuoksuivat ihan tänne ylös asti.
Siellähän Sulo on jo alhaalla ja odottaa mua. Toiset istuu jo bussissa. Pelkäsivätköhän kummituksia, vai Linnan peikkoa, sillä täällä kuulemma niitä on.. Laskempa rappuset.
Tulen, tulen, älä hätäile. Muuten laskut menevät sekaisin.
Leijonia pitää vähän silittää , ja on tuolla vielä toisiakin minun jälkeen tulossa. En ole viimeinen.

Rappuja oli 50.

Jos kiinostaa enemmän tämä linna niin menepä käymään tai lue lisää netistä.

Heippa.!!!!!! Nyt jatketaan matkaa Kostaan , joka on lasivaltakunnassa.

Sylvi

Cristina Nilssonin lapsuus koti.

Maailman kuuluisa sopraano Cristina Nilsson eli 1843- 1921.
Hän syntyi Snuggen maatilalla Vederlövsin pitäjässä, Smålannissa 20/8. 1843.

Kuusi lapsiseen perheeseen

Hän oli sladbarn 7 vuotta nuorempi, nuorinta veljeään.

Tulimme tänne pientä tietä isolla linja-autolla. Juuri ja juuri pystyi kääntymään pihalle.
Tässä menemme hänen syntymä kotiinsa. Kaunis punainen talo joka on nyt museona.

Sisältä emme saaneet ottaa kuvia.
Hänen vanhempansa joutuivat myymään talonsa , mutta saivat kuitenkin asua siinä.

Cristiina sanoi isälleen että hän kyllä ostaa sen takaisin kun tulee isoksi ja niin hän tekikin
Tämä patsas joka esittää Cristiinaa on nyt talon pihalla.
Tässä hänen sukulaisensa joka pitää huolta talosta ja kertoo turisteille Cristiinan vaikeasta elämästä. Hän lauloi ihan pienestä tytöstä lähtien ja soitti viulua.
Laulamisellaan än tienasi takaisin kartanon vanhemmilleen.

Itse hän kierteli ympäri maailmaa laulamassa..

Hänen vaikeasta ja vaihtelevasta elämästään voit lukea enemmän netistä.

Nydala kloster 5/6. 2010

Ensimmäinen matkamme kohde oli Nydalan munkkiluostari joka valmistui 1200 luvulla.

Kerrotaan että Tanskan kuningas Cristian Tyranni ajoi kaikki munkit jäälle ja hukutti ne.

Ja hajoitti luostarin.

Jäljelle on jäänyt vain rauniot.

Luostarille kuului paljon maata jota viljeltiin.

Tämä kastemalja oli siinä vanhassa pienessä luostarikirkossa. Kirkko oli kokonaan kivestä.

Tämä kirkko on sitten rakennettu vähän myöhempään.
Luostarin yrttitarhassa oli kasvamassa erilaisia mausteyrtteja.
Tässa vielä jäljellä vanhaa luostaria, vain rauniot.
Paanukattoinen kirkko sisältä
Kaunis pieni kirkko. Jos kiinnostaa niin voit lukea enemmän luostarista osoitteesta sv.wikipedia.org/wiki/Nydala_kloster

Matkaterveisin.Sylvi