Annelundsparken,Stadsparken ja Sinnenaspark.

Suomen vieraille täytyy näyttää mitä meillä täällä Boråsissa on viimesien vuosien aikana muuttunut. Menimme Annelundsparkille.

Pionit kukkivat siellä parhaimmillaan,

sinne oli myös tehty hauska leikkipaikka lapsille.

Kiertelimme puistossa ja sitten laskeuduimme alas kaupungille.

Algotsin eteen oli pystytetty tämä valehtelija,Pinokkio.
Sitä sitten piti kuvata. paljon oli tämän patsaan pystyttämisesta keskustelua, Boråsilaiset olivat sitä vastaan.
Nyt se kuitenkin seisoo tässä ylpeänä.
Patsaan edestä näkymä Boråsin pääkadulle Alle'gatan.
Oli niin kuuma päivä että menimme kiireesti takaisin Anneludpuistoon. Levitimme viltin Jalavan alle ja joimme kahvit. Sitten siinä loikoillessani katselin ylös taivaalle.
ja nämä kuvat tarttuivat purkkiin.
Katse puitten juurelle. Mikäs siellä rapisee?
Kyyhkysellä on syönti käynnissä.
Etsii,
etsii
nyt taisi löytyä syömistä.
Mutta mitä puunhalaajia täällä näkyy? Ihan on tuttuja.

Sitten näytimme heille vielä kaupungin puiston. Siellä olikin paljon väkeä, sillä oli torstai ja

Boråsissa on kesäisin joka torstai-ilta joku orkesteri puistossa ja isolla torilla "Talangjakt".

Näkiväthän suomen vieraamme Boråsin nuorisomuotia, ja samalla mekin, sillä emme ruukaa kaupungilla useinkaan käydä iltasin.

Oli sitä vaikka minkälaista tossun kuluttajaa, niinkuin suloseni ruukaa sanoa.

Sitten matkasimme vielä Sinnenasparkiin. eli suomennettuna Aistienpuistoon.

Nyt on sitten näkö-, kuulo- haju- ja makuaistit tyydytetty ja ajetaan kotia.

Ihan hauska elämys.

Retki Guldsmedsgårdens Ljung:iin, pionimaalle.

Torstai aamuna pakkasimme fikakorin ja lähdimme suomenvieraiden kanssa retkelle.

Ajoimme Pionisatumaahan. 2 hehraaria pionia oli Herman Krupke istuttanut vuodesta 1958 alkaen.

Kyllä oli paljon silmäruokaa. Oli tosi monta lajia. tässä laitan vain muutamia.
Tähän pioniin ihastuin heti. Mikä väri!!!.





Sisareni on ihmeissään.
Kauniita ovat sekä edestä että takaa.


Suloseni Paulin kanssa siellä ihailevat.
Itse isäntä tässä. Häneltä sain pionikinpun siitä hyvästä kun tarjosin hänelle mustikkapiirakkaa, jota meillä oli eväskorissa.
Tässä sitten joimme kahvit katselemisen päätteeksi.
Tämä erikoisuus on puutarhan kallein.

Ei siellä ollut kuin 350 erinimistä pionia, toin toistaan kauniimpia.

Matkalla kävimme myös tyttäremme luona kahvilla.

Varjoa piti hakea kun oli niin lämmintä. Ihanan päivän päätteeksi maistui taas kahvit.

Tässä kaikki tyytyväisinä varjossa.

Virsi 525:3

Yhtä pyydän Vapahtaja,

tänään yhtä pyydän vain:

Näytä yhden päivän matka,

askel, jonka tänään sain.

Keiden kanssa, mihin suuntaan

polku tänään avautuu?

Millä tavoin Isän tahto

meissä tänään tapahtuu?

Ihanaa viikonloppua sinulle koka käväiset sivullani.!

♥Sylvi