torstai 29. heinäkuuta 2010

Päivän matka Veljen luokse.

Oli sateinen päivä ja soitin siskolleni että lähtisikö Nödingeen, veljemme luokse.
Hän oli mielissään, sillä kun jäi leskeksi niin ei yksinään halua ajelle pitempiä matkoja.
Haimme hänet ja ajoimme pikkuteitä Bredaredin ja Alinsåsin kautta.
Matkalla sinne näimme kurjen. Tässä kurki puhdistelee pukuaa, onkohan se lähdössä johonkin vai odotteleeko vieraita?
Käänsi päänsä, ihan kuin ujostellen.
No nyt on lähtövalmiina hienona, vaikka kosimis matkalle.
Matka jatkui.
Söimme matkalla herneitä joita olin kerännyt pihaltamme.
Juttelin siskon kanssa enkä katsellut kylttejä.
Ihmettelimme mihin olimme tulleet kun maisemat eivät olleetkaan tuttuja ja viitat näytti Göteborgiin. Meidänhän piti tulla suoraan Nödingeen.
Me tulimme Angerediin, no näimmehän tämänkin reitin vaikka tulikin vähän pitempi matka.
Täällä ei satanutkaan, ja aurinkokin tuli esille. Eini oli tehnyt hyvän päivällisen, kalapaistos.
Ennen kotia lähtöä joimme kahvit parvekkeella.
Matkalla kotia tämä metsälinnunpoikanen(kai teeren-) käveli keskellä tietä.
Sille tuli kiire kun kuuli auton äänen.
Ojaan meni piiloon ja oli ihan paikoillaan.
Otin kuvan ihan vierestä, mutta tuskin näkyy, niin hyvin oli piiloutunut,
otin vielä toisesta vinkkelistä ja tästähän sen pää näkyy.
Sitten kotia tultuamme suloseni kutsui katsomaan ikkunasta ulos ja mikä siellä näkyi? Pieni linnun poikanen istui avoalttaanin aidanraossa.
Minkä linnunpoikanen tämä on tiedätkö sinä?
Kiva reissu veljen luokse. Ihana oli tavata veljeä ja hänen vaimoaan.
Tapaamisiin

sylvi

5 kommenttia:

  1. Oliko Sannikin teidän mukana Satilla.sis Ritva

    VastaaPoista
  2. Ritva sis.. oli sanni mukana , haimme hänet kotoa. Siinähän sanni naureskelee kuvassa

    VastaaPoista
  3. Trevlig resa ni hade och vad fina fåglar ni såg på vägen dit :)

    VastaaPoista
  4. suss o Kai. Pidimme silmät auki. Näimme myös haukkoja mutta en kerennyt ottaa kuvaa. Kram

    VastaaPoista
  5. Ihanat lintukuvat, kurjet on komeita ♥
    Kaunista muutenkin ,kuvasi tuo hyvän mielen.
    Vanhat valokuvat ja tarinasi sai sanattomaksi.

    VastaaPoista