Näkemiin siskot oli hauska tavata. Toivottavasti tavataan kesällä meillä.
Vähän on ikävä erota siskoista ja veljestä, mutta on jo ikävä kotiakin.
Käymme kaupassa ja ostamme suomalaista makkaraa, karjalanpiirakkaaa, ruispaloja, sokerikorppuja ym,ym. suomalaista tuliaisiksi.
Pysähdymme kuitenkin Loviisassa. Tuossa on lapsuuskirkko. Joka pyhä kävimme siinä kun asuimme Suursavilahdessa. Kirkosta kotiinpäin kävimme Olosilla. He tarjosivat meille mehua ja pullaa. Heidän tyttö Inkeri kävi myös meidän kanssa kirkossa ja pyhäköulussa. Muistan kun meillä kaikilla oli valkoset vekkihameet jotka äiti oli ommellut ja ne saatiin vain pyhänä pitää.
5km. oli matkaa kirkolle ja sen me kävelimme. Täällä kävin 3 luokkaa koulua. Isä kuoli Lovisan sairaalassa.
Kesällä tuomme sitten kukkia. Taivaassa tavataan isä. Siellä on äitikin.
Onpa kylmää, nyt lähdetään.
Tässä on kirkko. Tämä on uusittu kun joku poltti sen muutama vuosi sitten.
Nyt lähdetää että keretään laivaan.
Täällä toinen toisistamme
joudumme me luopumaan,
mutta taivaankaupungissa
yhteys ei lopukaan.
Uusi virsi sitten siellä,
niin kuin suurten vetten pauhu soi,
uhratulle Karitsalle,
joka meille armon toi, SK.492:4.
Heippa!
Sylvi
Olisko seurasaaresta,en tiedä.sis Ritva
VastaaPoistaRitva. En tunne Hesaa. Voi olla.
VastaaPoista