Evakon Laulu 1997 - Anneli Saaristo

...Tässä olen luultavasi 7-8 v. Isäni kuoli kun olin 7 v.

Kuulin tämän laulun tänään, ja tätä laulua en voi kuunnelle kuivin silmin.

Minun eläntarina on melkein samanlainen.

Tuotiin Inkerinmaalta -43 ) Isä sairas ja äidillä hoidettavana 8 lasta.

Minä puolentoista ikäinen.

Kodit jäivät sinne rajan taa........... Me vaan ei saatu mitään korvusta.

Tuotiin Hankoon myrskyisen meren yli. Siellä elettiin Salono leirillä kunnes joku halusi meidän perheen työhön.

Kiitos suomelle kun otti vastaan meidät, Inkerinsuomalaiset.

Nyt olen ruotsinsuomalainen.

Vaikka kyllä minä olen oikea suomalainen alkujaan ja edelleenkin tunnen itseni suomalaiseksi.

En valita.

Jumala on johdattanut meitä ja tälläkin johdatuksella oli tarkoituksensa.

Olen tyytyväinen .......Kiitos Taivaanisälle. ♥

tällaista miettien sylvi

Kuuntele laulu.

Päivän matka Veljen luokse.

Oli sateinen päivä ja soitin siskolleni että lähtisikö Nödingeen, veljemme luokse.

Hän oli mielissään, sillä kun jäi leskeksi niin ei yksinään halua ajelle pitempiä matkoja.

Haimme hänet ja ajoimme pikkuteitä Bredaredin ja Alinsåsin kautta.
Matkalla sinne näimme kurjen. Tässä kurki puhdistelee pukuaa, onkohan se lähdössä johonkin vai odotteleeko vieraita?
Käänsi päänsä, ihan kuin ujostellen.
No nyt on lähtövalmiina hienona, vaikka kosimis matkalle.

Matka jatkui.

Söimme matkalla herneitä joita olin kerännyt pihaltamme.

Juttelin siskon kanssa enkä katsellut kylttejä.

Ihmettelimme mihin olimme tulleet kun maisemat eivät olleetkaan tuttuja ja viitat näytti Göteborgiin. Meidänhän piti tulla suoraan Nödingeen.

Me tulimme Angerediin, no näimmehän tämänkin reitin vaikka tulikin vähän pitempi matka.
Täällä ei satanutkaan, ja aurinkokin tuli esille. Eini oli tehnyt hyvän päivällisen, kalapaistos.

Ennen kotia lähtöä joimme kahvit parvekkeella.
Matkalla kotia tämä metsälinnunpoikanen(kai teeren-) käveli keskellä tietä.

Sille tuli kiire kun kuuli auton äänen.
Ojaan meni piiloon ja oli ihan paikoillaan.

Otin kuvan ihan vierestä, mutta tuskin näkyy, niin hyvin oli piiloutunut,
otin vielä toisesta vinkkelistä ja tästähän sen pää näkyy.
Sitten kotia tultuamme suloseni kutsui katsomaan ikkunasta ulos ja mikä siellä näkyi? Pieni linnun poikanen istui avoalttaanin aidanraossa.

Minkä linnunpoikanen tämä on tiedätkö sinä?

Kiva reissu veljen luokse. Ihana oli tavata veljeä ja hänen vaimoaan.

Tapaamisiin

♥ sylvi

Retki,Tiistaina Rydboholnin kautta pionitarhaan ja Sussin luo.

Kävimme suomen vieraiden Irma-siskon kanssa vielä hyvästelemässä Ritva-siskoa ennenkuin he lähtivät veljeni luokse Göteborgiin. Samalla joimme Inton 80v. kakkukahvit. Helmi siskon luona. Sanni- siskokin tuli mukaan.
sitten jatkoimme matkaa Pionitarhaan. Tässä sisareni kanssa ihailemme kukkia.
Löytyi myös metsämansikoita joita nautimme.
Takaisin tullessa taas käväisimme tyttären luona jossa sisareni koeajoi Sussin pyörää.
Kahvi maistuu omenapuun alla päivän päätteeksi.
Kiipesimme vielä katsomaan lautatarhaa Borgstenassa
Hauska retki hauskojen ihmisten seurassa.

Päivä oli sopivan lämmin, ei liian kuuma.

Retki järvelle ja suolle.

Lenkkeily kuului tämänpäivän ohjelmaan sisareni kanssa.

Oli vähän kylmä tuuli. Kävelimme Mögasjön järvelle.

Matkalla sinne suloseni pudotti puhelimen ja jouduimme sitä takasin tullessa etsimään.

Onneksi oli pudonnut polulle niin löytyihän se.

Kävimme myös Lövaskogenin suolla. Siellä tämä hieno kivi oli levähdys paikkana.
Tässä suon reunalla kukki Kellokanerva.
ja suolilja.
Lenkin päätteeksi maistui viinimarja-seljamehu keinussamme hyvälle.

Muistelimme yhteisiä Lapinreissuja ja suunittelimme lähtöä sinne syksyllä.

Jos elämme ja Jumala suo niin ehkä toteutamme suunittelumme.

Näin toivoen Sylvi.

Annelundsparken,Stadsparken ja Sinnenaspark.

Suomen vieraille täytyy näyttää mitä meillä täällä Boråsissa on viimesien vuosien aikana muuttunut. Menimme Annelundsparkille.

Pionit kukkivat siellä parhaimmillaan,

sinne oli myös tehty hauska leikkipaikka lapsille.

Kiertelimme puistossa ja sitten laskeuduimme alas kaupungille.

Algotsin eteen oli pystytetty tämä valehtelija,Pinokkio.
Sitä sitten piti kuvata. paljon oli tämän patsaan pystyttämisesta keskustelua, Boråsilaiset olivat sitä vastaan.
Nyt se kuitenkin seisoo tässä ylpeänä.
Patsaan edestä näkymä Boråsin pääkadulle Alle'gatan.
Oli niin kuuma päivä että menimme kiireesti takaisin Anneludpuistoon. Levitimme viltin Jalavan alle ja joimme kahvit. Sitten siinä loikoillessani katselin ylös taivaalle.
ja nämä kuvat tarttuivat purkkiin.
Katse puitten juurelle. Mikäs siellä rapisee?
Kyyhkysellä on syönti käynnissä.
Etsii,
etsii
nyt taisi löytyä syömistä.
Mutta mitä puunhalaajia täällä näkyy? Ihan on tuttuja.

Sitten näytimme heille vielä kaupungin puiston. Siellä olikin paljon väkeä, sillä oli torstai ja

Boråsissa on kesäisin joka torstai-ilta joku orkesteri puistossa ja isolla torilla "Talangjakt".

Näkiväthän suomen vieraamme Boråsin nuorisomuotia, ja samalla mekin, sillä emme ruukaa kaupungilla useinkaan käydä iltasin.

Oli sitä vaikka minkälaista tossun kuluttajaa, niinkuin suloseni ruukaa sanoa.

Sitten matkasimme vielä Sinnenasparkiin. eli suomennettuna Aistienpuistoon.

Nyt on sitten näkö-, kuulo- haju- ja makuaistit tyydytetty ja ajetaan kotia.

Ihan hauska elämys.

Retki Guldsmedsgårdens Ljung:iin, pionimaalle.

Torstai aamuna pakkasimme fikakorin ja lähdimme suomenvieraiden kanssa retkelle.

Ajoimme Pionisatumaahan. 2 hehraaria pionia oli Herman Krupke istuttanut vuodesta 1958 alkaen.

Kyllä oli paljon silmäruokaa. Oli tosi monta lajia. tässä laitan vain muutamia.
Tähän pioniin ihastuin heti. Mikä väri!!!.





Sisareni on ihmeissään.
Kauniita ovat sekä edestä että takaa.


Suloseni Paulin kanssa siellä ihailevat.
Itse isäntä tässä. Häneltä sain pionikinpun siitä hyvästä kun tarjosin hänelle mustikkapiirakkaa, jota meillä oli eväskorissa.
Tässä sitten joimme kahvit katselemisen päätteeksi.
Tämä erikoisuus on puutarhan kallein.

Ei siellä ollut kuin 350 erinimistä pionia, toin toistaan kauniimpia.

Matkalla kävimme myös tyttäremme luona kahvilla.

Varjoa piti hakea kun oli niin lämmintä. Ihanan päivän päätteeksi maistui taas kahvit.

Tässä kaikki tyytyväisinä varjossa.

Virsi 525:3

Yhtä pyydän Vapahtaja,

tänään yhtä pyydän vain:

Näytä yhden päivän matka,

askel, jonka tänään sain.

Keiden kanssa, mihin suuntaan

polku tänään avautuu?

Millä tavoin Isän tahto

meissä tänään tapahtuu?

Ihanaa viikonloppua sinulle koka käväiset sivullani.!

♥Sylvi